Menetelmät endotoksiinien poistamiseksi biologisista tuotteista

Nov 18, 2026|

Endotoksiini on lipopolysakkaridi (LPS), joka on peräisin gramnegatiivisten bakteerien soluseinän ulkokalvosta. Se koostuu lipidi A:sta, ydinpolysakkaridista ja tyypin O spesifisestä polysakkaridista. Se on tärkein pyrogeeni biologisissa tuotteissa. Jopa pienet määrät endotoksiinia, jotka joutuvat ihmiskehoon, voivat aiheuttaa tulehdusta, kuumetta, verisuoniveritulppia, elinten vajaatoimintaa, sokkia ja jopa kuoleman.

 

news-1080-525

 

Monet rekombinanttiproteiinit luottavat *E:hen. coli* ekspressiojärjestelmänä intrasellulaariseen ilmentymiseen. Ennen puhdistusta isäntäsolu on lyysattava käyttämällä menetelmiä, kuten korkeapainehomogenisointi tai ultraäänihajotus proteiinin vapauttamiseksi. Samalla kuitenkin vapautuu myös erittäin vaarallisia lipopolysakkarideja käymisliemeen, joka on endotoksiinien tuotannon päälähde. Lisäksi ulkoiset tekijät, kuten toimintaympäristö, henkilöstö ja raaka-aineet tuotantoprosessin aikana, voivat väistämättä tuoda mukanaan endotoksiineja. Siksi endotoksiinipitoisuuden kontrollointi turvallisilla tasoilla puhdistuksen aikana on ensiarvoisen tärkeää biotuotteiden turvallisuuden parantamiseksi.

Ihanteellisen menetelmän endotoksiinien poistamiseen tulee täyttää seuraavat vaatimukset: poistaa tehokkaasti endotoksiinit, varmistaa, että alkuperäiset tehokkaat komponentit ympäristöstä eivät häviä tai häviävät mahdollisimman vähän, niillä ei ole haitallisia vaikutuksia kohdekomponenttien biologiseen aktiivisuuteen, se on oltava yksinkertainen, ei vaadi pitkälle kehitettyä laitteistoa, edullinen, käsitellä suuria näytemääriä ja olla helppo edistää ja levittää.

 

Erilaisten vaikutusmekanismiensa perusteella endotoksiininpoistomenetelmät voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

(1) Ei-selektiiviset menetelmät, jotka liittyvät pääasiassa ultrasuodatukseen, aktiivihiilen adsorptioon ja faasien erotukseen;

(2) Kromatografia, joka sisältää pääasiassa ioninvaihtokromatografian, geelisuodatuskromatografian ja hydrofobisen kromatografian;

(3) Valintamenetelmä viittaa pääasiassa affiniteettiadsorptiomenetelmään, ja se sisältää myös metallisidosadsorptiomenetelmän ja alumiinihydroksidiadsorptiomenetelmän.

 

menetelmä

periaate

etu

puute

Ultrasuodatus

Koska endotoksiineilla on suuri suhteellinen molekyylimassa, ultrasuodatuskalvoja voidaan käyttää endotoksiinien poistamiseen liuoksista.

Se on helppokäyttöinen ja pystyy käsittelemään suuria määriä dataa.

Operaatioon liittyy korkea paine. Se ei sovellu näytteille, jotka sisältävät komponentteja, joilla on suuri suhteellinen molekyylimassa.

Aktiivihiilen adsorptiomenetelmä

Monitilaadsorptioon perustuvia aktiivihiilen adsorptiomenetelmiä käytetään pääasiassa suuremman molekyylipainon omaavien endotoksiinien poistamiseen. Ne soveltuvat suhteellisen yksinkertaisiin vesi- tai pienmolekyyliliuoksiin sekä matalan molekyylipainon omaaviin proteiini- tai peptidiliuoksiin, joilla on alhainen hydrofobisuus ja jotka poistavat toksiineja alustasta. Ne ovat erityisen tehokkaita heikosti happamissa ympäristöissä.

Alhaiset kustannukset, korkea käsittelykapasiteetti.

Aktiivihiilellä on huono selektiivisyys ja se imee helposti aktiiviset aineet. Puhdistetun liuoksen jäännösaktiivihiiltä ei ole helppo poistaa, joten sitä käytetään tällä hetkellä harvoin.

Nestefaasierotusmenetelmä

Jotkut pesuaineet, kuten Triton X-114 ja natriumdeoksikolaatti, voivat sitoutua endotoksiinien lipidiosaan ja poistaa ne tehokkaasti uuttamalla endotoksiinit nestefaasierotuksella.

Se on yksinkertainen, nopea ja sen endotoksiinien poistoaste on yli 99 %, proteiinien talteenottoaste yli 90 %, eikä se vaikuta aktiivisten aineosien aktiivisuuteen.

Rajoitettu prosessointikapasiteetti ja lämpötilan vaihtelut matalasta korkeaan prosessoinnin aikana ovat erittäin haitallisia tietyille epästabiileille proteiineille. Lisäksi endotoksiinittomat näytteet voivat jättää jälkiä pesuainejäämistä.

Ioninvaihtokromatografia

Kun liuoksen pH on > 2, endotoksiineilla on negatiivinen varaus. Siksi endotoksiinit sitoutuvat voimakkaasti anioninvaihtoväliaineisiin, kuten Q-ioninvaihtoväreihin tai DEAE Sepharose Fast Flowiin. Kolonnissa olevat endotoksiinit voidaan poistaa runsassuolaisella puskurilla tai NaOH:lla kohdeproteiinin eluoinnin jälkeen.

Alhaiset kustannukset ja suuri adsorptiokapasiteetti.

kun liuoksessa on muita negatiivisesti varautuneita aineita.

Geelisuodatuskromatografia

Molekyyliseulat ovat molekyylikokoon perustuva erotusmenetelmä, jossa hyödynnetään geelien verkkorakennetta. Koska proteiineilla ja endotoksiineilla on merkittävästi erilaiset molekyylipainot, molekyyliseulat voivat poistaa endotoksiineja tehokkaasti.

Poistovaikutus on ilmeinen.

Jokainen käsittelyistunto sisältää pieniä määriä, mutta kestää suhteellisen pitkän ajan.

Hydrofobinen kromatografia

Endotoksiinin lipidi A -osa on erittäin hydrofobinen, mutta se aggregoituu korkeassa suolapitoisuudessa, eikä sitä voida kiinnittää hydrofobiseen kromatografiakolonniin. Siksi tätä menetelmää voidaan käyttää endotoksiinin poistamiseen proteiineista, jotka voivat sitoutua hydrofobisiin väliaineisiin.

Soveltuu näytteille, joissa on korkea suolapitoisuus.

Tekniikka ei ole tällä hetkellä riittävän kypsä, ja lisätutkimusta tarvitaan.

affiniteettiadsorptiomenetelmä

Erotus saavutetaan hyödyntämällä erittäin spesifistä vuorovaikutusta immobilisoitujen ligandien ja endotoksiinien välillä, joita voidaan käyttää kohdemolekyylien, kuten proteiinien ja plasmidi-DNA:n, puhdistamiseen.

Pieni tuotehävikki ja laaja valikoima sovelluksia.

Endotoksiinien poistotehokkuuteen vaikuttavat sellaiset tekijät kuin liuoksen pH, ionivahvuus ja kationien tyyppi.

Liuoksen uuttomenetelmä

Erotus saavutetaan perustuen eroon jakautumiskäyttäytymisessä endotoksiinien ja kohdemolekyylien välillä kahdessa sekoittumattomassa vaiheessa.Endotoksiineilla on taipumus päästä orgaaniseen faasiin, kun taas hydrofiiliset terapeuttiset molekyylit jäävät vesifaasiin.

Se on helppokäyttöinen, helppo skaalata ja erittäin tehokas korkean alkukontaminaation aikana.

Suurin rajoitus on, että lämpötilasyklit voivat aiheuttaa tuotteen hajoamista, ja endotoksiinitaso vesifaasissa uuton jälkeen on usein edelleen korkeampi kuin formulaatiovaatimukset. Siksi laatuvaatimusten täyttäminen edellyttää usein muita puhdistusvaiheita.

Syväsuodatus ja adsorptio

Tällä tekniikalla saavutetaan erittäin tehokas endotoksiinien poisto huokoisten väliaineiden kautta, joissa yhdistyvät seulonta ja adsorptio. Se ei tukeudu ainoastaan ​​huokoskoon poissulkemiseen endotoksiiniaggregaattien vangitsemiseksi, vaan mikä vielä tärkeämpää, se hyödyntää sähköstaattisia ja hydrofobisia vuorovaikutuksia vangitakseen syvästi tunkeutuvia endotoksiinimonomeerit ja -mikrokapselit upottamalla erityisiä adsorbentteja, kuten kvaternäärisiä ammoniumsuolafunktionaalisia ryhmiä, poly-e-lysiini tai PolyBall-nanohiukkaset väliainematriisiin, kuten selluloosa tai piimaa.

Se käsittelee erinomaisesti suuria pitoisuuksia, suuria määriä liuoksia, vähentää merkittävästi endotoksiinikuormitusta alkuvaiheessa ja tarjoaa vahvan tuen myöhempään puhdistukseen.

Kertakäyttöinen, korkea hinta.

 

Ultrasuodatus

Liuoksessa olevat endotoksiinit voivat esiintyä monomeereinä, joiden molekyylipaino on 10-30 kDa, tai aggregoitua muodostaen misellejä tai kapseleita, joiden molekyylipaino on yli 1000 kDa ja halkaisija enintään 0,1 μm. Tämän ominaisuuden perusteella ultrasuodatustekniikka voi erottaa endotoksiinit käyttämällä koon poissulkemisvaikutuksia. Erityisesti endotoksiiniaggregaatit säilyvät, kun taas vesi, suolat ja pienimolekyyliset kohdelääkkeet kulkevat kalvon läpi permeaattiin. Ultrasuodatuksen aikana endotoksiinien poistotehokkuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten niiden aggregaatiotila, kohdeproteiinin konsentraatio ja pesuaineiden lisäys.

Endotoksiinipitoisuus on biologisten tuotteiden laadun kannalta keskeinen parametri. Koska endotoksiinit ovat heterogeenisiä eri bakteerilajien välillä, tällä hetkellä ei ole olemassa universaalia menetelmää endotoksiinien poistamiseksi. Biologisten tuotteiden puhdistusprosessissa

Lähetä kysely